Onnen varjot
Olen yövuorossa ja täällä on hiljaista. Pysähdyin äsken miettimään miten vuosi on muuttanut elämääni. Tein miellekartan siitä mitkä asiat olivat minun elämässäni tärkeitä vuosi sitten ja mitkä nyt. Miellekartat, mindmapit, miksi niitä haluaakaan nimittää, ovat minulle helppo tapa jäsentää ajatuksiani. Ensimmäistä miellekarttaani tehdessä menin vuoden taakse päin. Olin juuri täyttämässä 27- vuotta, asuin koirani kanssa kahdestaan. Vapaat viikonloput menivät usein samalla kaavalla; päivällä koiramaisia aktiviteetteja ja illalla kavereiden kanssa ulos bailaamaan(olen aina selvinpäin, mutta siitä aiheesta lisää toisen kerran) sunnuntaina lisää koiruuksia, leffailua, kotona oleilua. Tai vaihtoehtoisesti pyrin lähtemään eripuolilla suomea asuvien kavereiden luokse viettämään viikonloppua. Minulle tärkeitä asioita oli siis koira, ystävät, perhe, koti, bailaus, uusien vaatteiden ostelu, miesten katselu silläsilmällä ja vuosi sitten elin elämän vaihetta jossa aktivoiduin ”treffimarkkinoille” ajatuksella, että jos ei suutele sammakoita ei voi löytää prinssiä. Ja niinpä keväällä ihastuin, petyin ja ihastuin uudestaan muutamankin kerran. Kunnes tapasin V:n kesäkuun ensimmäisenä päivänä.
Tuon päivän jälkeen asiat ovat sujuneet kuin nopeutetussa filmissä, ja olemme päätyneet siihen pisteeseen, että asumme yhdessä ja haaveilemme tulevaisuudesta:koirasta, talosta ja yhteisestä elämästä noin muutenkin. Vuoden aikana olen menettänyt myös elämäni tärkeimmäin nelijalkaisen, kun koirani sairastui äkillisesti jouluna ja jouduin päästämään vasta viisi vuotiaan karvakorvani juoksemaan vihreille niityille. Onneksi sain turvauta V:n olkapäätä vasten, kun murruin aivan totaallisesti.
Vuoden aikana olen menettänyt, mutta saanut paljon. Nyt miellekarttani tärkeimmät asiat ovat rakkaus, avomies, koiran pentu, jota olemme hankkimassa, yhteinen tulevaisuus ja haaveet. En sano, että olisin vuosi sitten ollut onneton, nautin sinkkuelämästä ja itsenäisyydestäni, mutta kyllä minä voin rehellisesti sanoa, että olen nyt onnellisempi. Voin sanoa, että kaikki ne keskustelut ystävien kanssa ajatuksella, en tarvitse ketään tai en kaipaa miestä oli vain lavastetta, jotta ei tarvitse myöntää; että kyllä minä kaipaan ja kyllä minä tarvitsen. Ihminen on ihminen ihmiselle, ihminen haluaa ihmisen vierelleen ja minä olen ihminen. Minä tarvitsen.
